Vammautumisen myötä oon joutunu miettimään harrastukset uudelleen, varsinki määrällisesti. Ennen tein esim. salitreenejä 5x viikossa ja lenkkeilin 3x viikossa, kävin tanssitunneilla ja mitä fyysistä suoritusta millonkin. Kilpaurheilua ja liikuntaa kerty viikkoihin kuitenki useita useita tunteja.
Vammautumisen myötä liikuntasuoritukset piti vähentää esim. 40km fillarilenkistä max 4km fillarilenkkiin. Tai kävelylenkit 10 kilometristä yhteen kilometriin. Noista määristä lähdettiin ja määriä on kasvatettu hiljalleen. Onneksi sain nämä opit TATU ry:n kursseilta! Muuten varmaan edelleenkin pyöräilisin 40km putkeen ja ihmettelisin, miks en jaksa lähteä lenkille, tai minnekkään muuallekkaan taas seuraavaan kuukauteen. Liikuntasuoritusten täytyy siis olla tarpeeksi lyhytkestosia, että jaksan poistua kotoa useamman kerran viikossa.
Nyt oon harrastanu noin 1,5 vuotta padelia. Ensin seki piti alottaa hissukseen. Alkuun kävin yhtenä päivänä viikossa. Nykyään käyn keskimäärin 3x vko. Joskus enemmän ja joskus vähemmän, riippuen viikon muista menoista ja voimavaroista.
Padel on mielekästä ja positiivisia kokemuksia tuovaa liikuntaa. Koen sen myös hyvänä kuntouttajana, koska se vaatii aivotyöskentelyä. Pitää miettiä kentällä sijoittuminen, mistä pallo pomppaa, minne ja minkälaisella lyönnillä se kannattaa vastustajan puolelle palauttaa. Siinä on niin paljo eri aiheita ja osa-alueita missä oppia ja kehittyä, se tekee harrastamisesta itelle mielekkään.
Tälleen työkyvyttömänä padelyhteisöstä oon löytäny itelleni työyhteisön korvaajan, minkä koen hirmu tärkeenä arjessani. Sen myötä oon saanu myös uusia kavereita ja ystäviä, kenen kans voi viettää aikaa padelhallien ulkopuolellaki. Hallilla saan ja pystyn olla täysin oma itteni ja kaikki otti mut jo heti alkuun hyvin porukkaan mukaan.
Aivovamman myötä oppimiskyky ja asioiden sisäistäminen on heikentyny. Olinki äärettömän onnellinen ja kiitollinen, ku valmentajani lahjotti mulle uuden padelmailan nopean kehityksen ansiosta. Se loi uskoa omaan tekemiseen ja tsemppasi, että pystyn kehittymään aivovammasta huolimatta.
Rohkaisen kaikkia kokeilemaan uusia harrastuksia. Jos ei kokeile, ei voi tietää mitä hyvää siitä voiki seurata! :). Mutta muistakaa, pienin askelin.
-sähköjänis