Esteetön ympäristö hyödyttää kaikkia. Vamman kanssa elävälle se on kuitenkin välttämättömyys. Käytän liikkumiseen useita apuvälineitä, kuten manuaalipyörätuolia ja sähkömopoa. Jotta voin toimia itsenäisesti, ympäristön on oltava tasainen ja rakennuksissa tulee olla esteetön sisäänkäynti saavutettavasti rakennuksen edustalla. Sähkömopolla liikkuessa on usein haasteena, ettei kaikissa rakennuksissa ole riittävästi tilaa sähkömopon kääntämiselle sisätiloissa. Automaattiovi mahdollistaa itsenäistä asiointia julkisissa rakennuksissa ja virastoissa, mutta välillä törmää siihen, että ulko-ovia ei ole automatisoitu tai pyörätuoliluiska on rakennettu liian jyrkäksi tai liian kapeaksi apuvälineeni leveyteen nähden. En myöskään aina pääse kaupoissa tai kirjastossa kaikkien hyllyjen väliin, sillä niiden käytävät ovat liian ahtaat.
Suunnitellessani asiointia joudun usein selvittämään tarkkaan, millainen tila on, ja miten pyörätuolipaikat sijoittuvat esimerkiksi elokuvissa tai festareilla. Myös tilaisuuden luonne vaikuttaa siihen, millä apuvälineellä on kätevin liikkua. Ratkaisua on vaikea tehdä jos tila on tuntematon ja esteettömyydestä on kerrottu puutteellisesti tapahtuman nettisivuilla. Olen usein törmännyt siihen, että esteettömäksi mainostetussa tilassa onkin kynnyksiä tai portaita sisäänkäynnillä.
Koen, että julkisilla paikoilla esteettömyys on otettu melko hyvin huomioon. Esteetöntä reittiä joutuu kuitenkin usein selvittämään etukäteen. Vaikka esteetön matkustaminen onnistuu, se vaatii paljon etukäteissuunnittelua ja varausten tekemistä. Junalla matkustaessani tarvitsen apua junaan nousemisessa ja junasta poistumisessa, sekä junavaihtojen aikana. VR:n palvelunumeroon soittamalla voi varmistaa, että joku vartijoista tulee auttamaan vaihdossa. Puhelinpäivystäjälle tulee kertoa ostetun matkalipun sarjanumero, jolloin hän saa matkan tiedot ylös. Lisäksi hän kysyy, millaista apua tarvitset ja käytätkö jotain apuvälinettä. VR:n avustajapalvelu on maksuton, ja käytän sitä aina kun matkustan junalla.
-Jekku