Tapasin nykyisen kihlattuni Nikon, nykyaikaisesti netin kautta keväällä 2021. Taidettiin viikko tutustua ja vaihtaa ajatuksia viestien välityksellä, kunnes ekan kerran tavattiin kasvotusten.
Tutustumisen yhteydes tuttuun tapaan ensimmäisten kysymysten joukos oli ”mitä teet työkses?”. Aiemmin kyseinen kysymys ahdisti ja vastaus asiaan sai häpeän tuntemuksia, mutta tuossa kohtaa elämää olin jo suht ok tilanteeni kans. Vastasin Nikolle rehellisesti, kertoen tilanteeni työkyvyttömyydestä, sen johtuen liikenneonnettomuudesta tulleesta aivovammasta. Kyllähän se jännitti kertoa, mutta ajattelin, että jos tämä ihminen on mulle tarkotettu, niin hän kyllä hyväksyy tilanteeni. Niko ottikin asian hyvin vastaan ja mielenkiinnolla kyseli oireistani yms, eikä esim säikähtäen perääntyny ja jättäny tutustumista siihen. Vaikka jälkeenpäin tulikin puhetta, että Nikolla oli tietämättömyyden vuoksi ajatus aivovammaisilla olevan ”kieli poskella”.
Tavattiin siis maaliskuussa ja saman vuoden elokuussa sain tiedon TATU ry:stä. Päästiinkin yhdessä tutustumaan vertaisuuteen, se oli tosi huippu juttu! Saatiin yhdessä entistä enemmän tietoisuutta mun tilanteesta ja hurjan paljon oppeja ja vinkkejä arkeen ja voimavarojen tunnistamiseen. Myös Niko oli parisuhteemme alusta asti tosi kiinnostunu saamaan lisää tietoa aivovammoista. Koen sen äärettömän tärkeenä, että hänkin halus osallistua vertaistapaamisiin ja parisuhde kursseille!
Vertaisuuden ja sieltä saatujen tietojen ja oppien myötä Nikollekkin tuli paremmin ymmärrystä esim. ettei väsymykseni ole laiskuutta. Tämän myötä oon saanu Nikolta todellatodella paljon apuja arkiaskareissa, joista oonki äärettömän kiitollinen. Arkisten apujen ansiosta mulle jää voimavaroja harrastaa liikuntaa, nähdä läheisiä ihmisiä ja huolehtia tasapainoisesta elämästä.
Niko on ollu mulle myös tsemppari, voimavarojen kuuntelussa ja rajojen asettamisessa. Kun itellä on ollu hankaluuksia kieltäytyä mukavista menoista, vaikka väsymys on ollu valtava. Rajojen asettamisen ja ei-sanan sanomisen myötä onki tullu onnistumisen kokemuksia.
Tietysti me itte, mutta myös lähipiirissä kaikki on onnellisia, että ollaan löydetty toisemme.
Kun vaan uskaltaa olla oma ittensä, niin uskon ja luotan, että kaikille löytyy sellanen puoliso rinnalle, joka hyväksyy sut just sellasena ku oot.
-jennahenniina